keskiviikko 23. heinäkuuta 2014

Muut maat vaativat palveluyhtiöiltä tietoja USA:n nimissä

Yhdysvalloissa ja sen kumppanimaissa on voimassa oikeusapusopimus tai MLAT jonka ansiosta maat voivat naamioida omien viranomaisten tietopyynnöt Yhdysvaltojen oikeusministeriön pyynnöiksi.

Google ja monet muut yritykset raportoivat julkisesti vuosittain kuinka monta kertaa tietty maa pyytää yhtiöltä käyttäjiensä tietoja, luvut eivät kuitenkaan pidä sellaisenaan paikkaansa sillä yhtiöt eivät voi tietää kuinka moni USA:n nimiin menevä pyyntö tulee yhteistyösopimuksen kautta joltakin muulta maalta.

Sopimus nimittäin kattaa mahdollisuuden pitämään pyynnöt salaisina, niin salaisina ettei yritys voi tietää varmaksi mihin ja missä haluttuja tietoja tullaan käyttämään.

Yhdysvalloilla sama oikeus:

Sopimus on sama myös toisinpäin, nimittäin MLAT yhteistyössä olevat maat toimittavat samankaltaisin menetelmin myös Yhdysvaltoihin tietoja omista yhtiöistään, mikäli Yhdysvallat niitä pyytää.

Yhdysvaltalaisten yrityksien ei periaatteessa tarvitse vastata muihin kuin Yhdysvaltain oikeusministeriöltä tuleviin pyyntöihin sillä se on maassa laki.

Kun palveluyhtiöt saavat pyynnön muualta kuin Yhdysvalloista heillä on sanavaltaa asiassa melko paljon ja joskus pyyntöihin ei suostuta sellaisenaan.

MLAT kuitenkin auttaa näissä tapauksissa monia maita jotka tarvitsevat kipeästi tietoja palveluiden käyttäjistä rikosasian tutkinnassa, sillä mikäli he kuuluvat MLAT yhteistyösopimuksen piiriin (kuten koko E.U.) voivat he pyytää oikeusapua Yhdysvaltojen oikeusministeriöltä, tällöin ministeriö lähettää omissa nimissään tietojen luovutuspyynnön kyseisille yhtiöille ja heidän on pakko vastata myöntävästi, tämän jälkeen oikeusministeriö lähettää tiedot eteenpäin pyynnön suorittaneelle taholle.

Yhdysvallat voi sopimuksen myötä tehdä omia pyyntöjä myös muilta mailta ja tietoja luovutetaan jos pyynnön vastaanottaja maan omat lait hyväksyvät tietojen luovutuksen ja hankkimisen oikeusteitse yrityksiltään. Esimerkiksi Suomi on yksi niistä maista jotka ovat lain suhteen täysin MLAT-yhteensopivia.

Oikeusapupyyntöjä palveluiden käyttäjätiedoista tulee vain muutama:

MLAT-pyyntöjä ei kuitenkaan Yhdysvaltojen oikeusministeriön mukaan tule juurikaan mutta kun niitä tulee, niistä ei pidetä minkäänlaista kirjaa joka on vähintäänkin outoa, syyksi oikeusministeriö kertoi ettei sitä ole katsottu tarpeelliseksi. Tietoja myöskään siitä kuinka monta kertaa he ovat lähettäneet MLAT-pyyntöjä ei ole rekisteröity.

Suomessa taas ei ole julkisesti esillä Suomalaisiin palveluihin kohdistuneita oikeusapupyyntöjä mutta vuoden 2013 lakialoitteessa jonka tarkoitus oli tehdä Suomesta entistä MLAT-ystävällisempi mainitaan että pyyntöjä tulee vähän.

Eli nykyisin kun yritykset julkaisevat nuuskintapyyntöjen määrän, on yhteenlaskettu määrä todenperäisempi kuin maakohtainen luku, tosin Yhdysvallat rajoittaa lailla raportoimasta kansalliseen turvallisuuteen liittyviä pyyntöjään joten numerot ovat enimmillään muutenkin vain suuntaa antavia.

Raportit evät kuitenkaan ole yksistään jutun pointti vaan se että monella maalla on enemmän oikeuksia kuin voisi kuvitella, myöskin Yhdysvalloissa toimiviin yrityksiin ja se että kaikkeen ei NSA:n urkintaa tarvita kun Yhdysvallat voi vain pyytää tietoja ja usein se tulee myös ne saamaan, laillisesti.

LÄHDE: Motherboard, Finlex, U.S. Department of State