keskiviikko 11. marraskuuta 2015

Kuka muistaa Betamaxin?

Kuka muistaa Betamaxin?Betamax, tuo karmaisevan videonauhojen standardisodan hävinnyt osapuoli on ollut elossa. kyllä! kasetteja on ollut saatavilla erittäin valikoiduilla markkinoilla ja niitä tulee saamaan vielä maaliskuuhun 2016 saakka. Maaliskuun jälkeen nauhaformaatti saa kuoliniskun.

Kuolinisku tulee tekniikan kehittäneeltä Sonyltä itseltään, Sony ei tee enää tyhjiä betamax nauhoja markkinoille, viimeiset videokasetit toimitetaan tehtaalta maaliskuussa 2016 jolloin Sony sulkee tehtaan joka on valmistanut näitä reliikkejä vuodesta 1975 lähtien.

Syyksi yhtiö ilmoittaa analogisten TV-lähetysten loppumisen, joka ilmeisesti laski betamax nauhojen kysyntää markkinoilla merkittävästi.

Samalla Sony lakkauttaa myös MicroMV-nauhojen valmistamisen, nätä on käytetty lähinnä videokameroissa.

Mitä tulee itse betamax videolaitteistoon, Sony lakkautti niiden valmistamisen vuoden 2002 aikana.

On vielä epäselvää salliiko Sony muiden valmistajien jatkavan kasettien valmistamista tulevaisuudessa lisenssin turvin mutta Sonylta kasetteja ei enää määräpäivän jälkeen saa.

Miksi Betamax ei kelvannut vaikka se oli  ylivertaisesti teknisesti parempi kuin kilpaileva VHS?

Betamax on todettu standardisodan voittanutta VHS-nauhaa ja soittimia selkeästi parempilaatuiseksi mutta kuluttajia tuohon aikaan veti puoleensa edullinen hinta ja pidempi minuuttimäärä kasettia kohden.

VHS-standardin kasetille meni alkujaan 120 minuuttia kuvaa kun betamax jäi vain 60 minuuttiin, myöhemmin kumpikin kasetti mahdutti itseensä useamman tunnin sisältöä mutta betamax oli jo tuolloin kärsinyt liiaksi sekä sen hinta oli edelleen korkeampi.

Betamax nauha ei ollut myöskään yhtä laadukasta kuin VHS, vaikka VHS-nauhakin kuluu, kului betamax huomattavasti herkemmin, tämä oli kova takaisku nauhalle joka oli kalliimpi kilpailijaansa nähden. Tämäkin asia korjattiin myöhemmissä kaseteissa kun taas VHS:n minuuttimäärien lisääntyessä nauha vastaavasti herkistyi.

Betamaxin tekniset ominaisuudet olivat edellä aikaansa, nauha kun ymmärsi sisältönsä laadusta jotain. Betamaxille pystyi tallentamaan pelkästään ääntä ja kun yhtälöstä jätti videokuvan pois, äänenlaatu saatiin paremmaksi, joka oli siis 70-luvun kotivideotekniikaksi melkoisen edistynyttä.

Videontallennuspituudessa oli taas merkitystä lähdeformaatissa, NTSC-laatua saatiin nauhalle vähemmän kuin PAL-formaatissa tallennettua videota, joka johtui astetta paremmasta NTCS-laadusta, nauhoittamisen aikana tallennus ei heikentänyt kuvanlaatua kovinkaan paljon.

VHS-kasetti oli varsin yksinkertainen verrattuna betamaxiin, joka osaltaan varmasti oli myös yksi epävarmuustekijä kuluttajamarkkinoille. Betamax perustuukin suurelta osin Sonyn kehittämiin ammattilaisjärjestelmiin, eikä sitä koskaan oikein saatu kuluttajamarkkinoille sopivaan muottiin.

Vaikka Sony tiputti betamaxia luodessaan monia ammattilaistoimintoja formaatista pois, toimintoja jotka lähinnä liittyivät kasetin ja nauhan fyysiseen laatuun, ei se riittänyt laskemaan kasettien ja tallennuslaitteiden hintaa tarpeeksi.

Näiden ja muutaman muun muuttujan seurauksena betamaxista jouduttiin tekemään epäyhteensopiva ammattilaisjärjestelmien kanssa, joka toisaalta vaikutti enemmänkin rahastukselta mutta laatutekijät olivat tuolloinkin ammattilaispuolella tiukat.

Betamax oli hieno tekniikan taidonnäyte, joka ikävä kyllä lanseerattiin markkinoille väärään aikaan.

LÄHDE: Sony lehdistötiedote (Japaniksi)